Ähtäri-Seuran historia
Seuran alkuvaiheet
Ähtäri Seuran perustava kokous pidettiin 13.4. 1947. Lähiseutujen perinneseurat innostivat ähtäriläisiäkin. Paikalla oli kahdeksantoista yksityistä henkilöä ja yhdeksän yhteisöjen edustajaa.
Puheenjohtajaksi valittiin talousneuvos Joel Pekkanen, joka jatkoikin tehtävässään vuoteen 1960 asti, Pekkasen jälkeen puheenjohtajina ovat toimineet Vilho Mäenpää, Pentti Lehtoranta, Lauri Vesala, Liisa Tallbacka, Anneli Kuittinen, Sulevi Riukulehto, Tapani Tasanen, Rauno Halla-aho ja Ulla Akonniemi. Ensimmäinen seuran tuottama julkaisu oli perinteitä ja historiaa kartoittava perusteos Vanhaa Ähtäriä.
Kotiseutumuseo
Ajatus kotiseutumuseon perustamisesta heräsi 50-luvulla. Haettiin sopivaa kiinteistöä, ja tarkoitukseen kysyttiin mm. pappilan vanhaa kivinavettaa.Esineistön ja rakennusten kerääminen aloitettiin.Talkoomestarina toimi Paavo Muhonen. Hänen avukseen joka kylältä valittiin kylänvanhin talkootyötä koordinoimaan. Vuonna 1959 ostettiin 1700-luvun lopussa valmistunut Hankolan talo museorakennukseksi, ja muuta rakennuskantaa voitiin alkaa koota. Rakennuksia saatiinkin pitäjän joka puolelta. Myöhemmin esineistöä on kartutettu uusilla keräyksillä. Toiminta on ollut pääsääntöisesti vaapaaehtoistyötä. Useimmat seuran saamat avustukset on kohdistettu juuri museoon. Niiden turvin on kunnostettu rakennuksia ja luetteloitu esineistöä. Kohteet on myös valokuvattu.
Ähtäri-päivä ja juhlatapahtumat
Ähtäri-päivää vietetiin ensimmäisen kerran vuonna 1967. Aluksi päivälle pyrittiin keksimään jokin erityinen teema. Pystytettiin mm. muistokiviä ( Niemiskylän Seikan saareen v. 1968 ja Peränteen Halkoniemeen v. 1970). 70-luku oli yleisöjuhlien aikaa. Järjestettiin valokuvanäyttelyitä, Riikun markkinoita, työnäytöksiä, Suurten tapahtumien erääksi huipentumaksi muodostui Maakunnat kohtaavat -juhlasarja vuonna 1983. Ohjelmassa oli mm. laaja seminaari, pääjuhla, perinnehäihin pohjautuvan näytelmän Ähtärin ympyriäisen yleisöesitys ja Eero Hiirosen Ylävedet-patsaan paljastaminen.
Ähtäri-päivä on jäänyt ähtäriläisen kesän pysyväksi osaksi. Välillä on vietetty kokonaista Ähtäri-viikkoa, ensi kerran vuonna 1983. 1970-luvulta asti Ähtäri-päiviin on yhdistetty myös harrastelijateatterin esityksiä.
Kansallispuku
Kansallispuvun kokoamisen lähtölaukauksena voidaan pitää Ähtäri-soljen löytymistä. Alastaipalelainen sekatyömies Seth Rantala löysi ojaa kaivaessaan merkillisen, suurikokoisen korun, joka paljastui viikinkiaikaisen miesten viitan soljeksi. Soljen pienoisjäljennöksestä on sittemmin tullut Kalevala-korun valmistamana suosittu naisten rintakoru, ns. Ähtäri-solki, joka on yksi suosituimmista Kalevala-soljista. Varsinaisen kansallispuvun kokoaminen alkoi 70-luvun puolivälissä. Vuonna 1977 toukokuussa järjestettiin seurakuntakeskuksessa mittava vanhojen tekstiilien näyttely, jonka tarkoituksena oli kartoittaa, voitaisiinko ähtäriläisille saada oma puku, joka saisi kansallispuvun arvon. Sopivia tilkkuja eli dokumentteja löytyikin riittävästi: Terttu Härkönen löysi vanhaa hamekangasta, nappeja ja pirtanauhaa, Sirkka Lehtinen toi huivin ja esiliinan raitamallit, Lyyli Helin alushameen. Kudontamallit saatiin museoviraston asiantuntijoilta, jotka hyväksyivät naisten pukukokokonaisuuden aidoksi kansallispuvuksi. Valmis puku esiteltiin yleisölle pyhäinpäivänä 1987. Sen seuraksi valmisteltiin jo miehen pukua.
Suojeluhankkeet
70-luvun suuria hankkeita olivat myös Maaherransuon ja Hännättömänjokilaakson pelastaminen ojitukselta ja nimeäminen suojelukohteiksi. Alue otettiin mukaan myös Natura 2000 -projektiin. Soidensuojelun aloittaminen aikana, jolloin ojitusohjelma vasta levittäytyi Ähtärin yli, osoittaa ennakkoluulotonta kaukonäköisyyttä. Suojeluhankkeessa kunnostautuivat erityisesti Vilho Mäenpää ja Vilho E. Humalamäki.
Ympäristön- ja maisemansuojelutyö on jatkunut edelleen. Vuonna 1978 Ähtäri Seura aloitti tyhjäksi jääneen maatalouskiinteistön, Kellomäen, pelastamisen yhdessä museoviraston kanssa. Kiinteistö siirtyikin kaupungin omistukseen ja lahjoitettiin monien kunnostusten jälkeen paikkakunnan partiolippukunnalle, Ähtärin eräveikoille vuonna 1997. Muita suojeluhankkeita ovat olleet vuosisadan alun vallihautojen entistäminen ja Myllymäen yläkasarmin säilyttäminen.
Perinnepiirit
Uusi perinneaineiston kokoamisaalto alkoi perinneseurojen peustamisesta. Ensimmäisiä piirejä kirkonkylällä ja Myllymäellä veti Lauri Vesala. Eino Kivilahti kokosi monta mapillista tutkittua tietoa Myllymäen talojen ja henkilöiden historiasta. Tehtiin henkilöhaastateluja, ja kerättiin valokuvia. Perinnepiiri-innostus levisi koko pitäjään. Enimmillään piirejä oli seitsemällä kylällä (kirkonkylä, Myllymäki, Inha, Sipilä, Peränne, Niemisvesi ja Alastaipale), mutta ne keräsivät aineistoa laajemmaltakin alueelta. Myllymäen mallin mukaisesti valokuvanäyttelyjä tai kyläjuhlia järjestettiin Inhassa 1980, Niemisvedellä 1985 ja Alastaipaleella 1986.
Julkaisutoiminnan kasvu
Ympyriäinen-lehteä alettiin toimittaa vuonna 1984. Ensimmäiset numerot nojautuivat vahvasti vuoden 1976 kansanperinnekilpailun aineistoon, joka oli koottu yhdessä säästöpankin kanssa. Julkaisutoiminta on ollut monipuolista. Koottiin sananparsia. Työn pohjaksi saatiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen arkistoidut sananlaskut, joita Ähtäräristä oli kerätty jo 1800-luvulla. Rupeaman tuloksena ilmestyi upea, lähes 300 sivun kokoelma Kyllä verkot löytyy kun vesi selekiää. Sittemmin julkaisutoiminta on laajentunut mm dvd-tuotannoksi.
Nykyinen Ähtäri Seura
Nykyisessä Ähtäri-Seurassa on noin 400 jäsentä ja sen toiminta on monipuolista. Näkyvintä lienee kotiseutumuseon ylläpito. Se työllistää kesäaikaan kaksi nuorta ja kokoaa tiistai-iltaisin talkooporukan kunnostus- ja järjestelytöihin. Myös vuosittain ilmestyvä Ympyriäinen -lehti on kaikille ähtäriläisille tuttu. Aivan uudenlaista kotiseututyötä on Leader-rahoituksella toteutettavat projektit. Kaksivuotinen Asiapaperit talteen -hanke kerää vetäjänsä Heikki Hämäläisen johdolla talteen ja lajittelee vanhoja ähtäriläisiä dokumentteja. Aineistoa on koottu ja järjestetty kymmeniä hyllymetrejä.